Ajan hallinta ja lukeminen

Sanna-Leena Knuuttila, Risto Niemi-Pynttäri ja Urho Tulonen

Lukeminen on nykyään kaksinaista: episodimaista ja pitkäkestoista. Uutistekstien virrat, kolumnit, some ja Twitter muodostavat episodimaista lukuvirtaa. Älypuhelinta käyttävä osallistuu tähän virtaan. Mutta hän saattaa lähes huomaamatta siirtyä myös pitkäkestoiseen lukemiseen, silloin kun aihe kiinnostaa niin että lukija paneutuu pitkän aikaa asiaan. Syventyvää lukemista on tarjolla blogiteksteinä, artikkeleina, e-kirjoina ym. myös printtimuotoista lukemista – pokkareita ja lehtiä – on tapana kuljettaa mukana siltä varalta, että lukemiselle avautuu aikaa. 

Pitkäkestoiseen lukemiseen siirtymistä häiritsee usein ulkoiset keskeytykset eli ajan pirstoutuminen. Siksi juuri tällainen lukeminen mielletään toimeksi, jota tehdään joutoajalla, ja silloin kun lukija päättää sulkea pois häiritsevät tekijät. Pitkäkestoinen lukeminen mielletään usein kirjaan, mutta se kuuluu myös digitaaliseen mediaan.

Pitkäkestoisen lukemisen heikentyminen kertoo paitsi mediatottumuksista, myös työn, vapaa-ajan ja sosiaalisen elämän luonteesta. Lukemiseen paneutuvalle ne ilmenevät keskeytyksinä.

Nykyinen aikatalous ei jakaudu selkeästi työhön ja vapaa-aikaan. Sosiaalinen viestintä vaatii saman tapaista huomiota ja aikaa kuin esimerkiksi työhön ja harrastuksiin liittyvä viestintä. Verkottunut työkulttuuri vaatii huomiota ja reagointia usein yli työajan. Näin viestintä ja verkottuminen jäsentävät ajankäyttöä lyhempiin kuin työn ja vapaan jäsentämiin jaksoihin. Pitkäkestoiset tehtävät, lyhyesti hoidettavat asiat, sekä reagointi välittömiin tehtäviin jakavat päivittäistä ajan käyttöä. Näin siis laaja, yhteiskunnallisesti muodostuva aikatalous liittyy myös lyhyt- ja pitkäkestoiseen lukemiseen.

Paljon lukevien luokan ajankäyttöä jäsentävät: aamuinen sanomalehti, some ja uutisvirta sekä rauhoittava iltalukeminen. Aamuisin ja iltaisin keskeytyksiä on vähemmän, ja paljon lukevilla on usein taito luoda päiviinsä myös lukemisen episodeja. Vapaa-aika jaksottuu romaaneihin ja tietokirjoihin: uppoudutaan lomalukemiseen, joulukirjaan ja kesäkirjojen valikoimaan. 

Vähän lukevien aikatalous on jäsentynyt usein siten, että lukemisen jaksot ovat lyhyitä, eikä niitä mielletä lukemiseksi. Ei myöskään ole tarvetta eikä aikaa lukea. Kuvatekstien ja otsikoiden vilkaisu, somen seuraaminen, viesteihin vastailu riittää vähän lukevalla ei ole tarvetta enempään.

Ylimääräinen aika lisää usein lukemista. Työttömyys, työjaksojen välinen aika, erot, lasten kotoa lähteminen ym. elämäntilanteen muutos synnyttää joutoaikaa. Jos aiemmat kokemukset lukemisesta ovat miellyttäviä, vapautuva aika aika käytetään usein lukemiseen. 

Lukemisen keskeyttäminen ja jatkaminen on periaatteessa helppoa. Mutta elämykset, joita pitkäkestoinen lukeminen antaa, kärsivät keskeytyksistä. Kun teksti jää kesken, niin ajatus ja elämys jäävät kesken. Tämä ei koske vain kronologista lukemista, vaan keskittynyttä lukemista yleensä. Nykyistä ajankäyttöä luonnehtii usein keskeytykset, jotka häiritsevät pyrkimystä syventyä. 

Siirtyminen episodimaiseen lukemisen merkitsee ajan hallintaa myös lyhytkestoisessa lukemisessa. Keskeytysten pirstomien lukemisyritysten sijaan, lukija päättää omaksua lyhyitä kokonaisuuksia. Vaikka lukemiseen käytetyt ajanjaksot ovat lyhyitä, ne muodostavat kokonaisuuden, niin että lukija ehtii ajatella ja eläytyä niihin. 

Collinson, I: 2009.  Everyday Readers : Reading and Popular Culture. Equinox Publishing Ltd, s. 36 – 39.