Pikainen silmäily ja vieras tieto

Sanna-Leena Knuuttila, Risto Niemi-Pynttäri ja Urho Tulonen

Interaktiivisena pidetty viestintä on lukemisen, pikaisen silmäyksen ja reagoinnin vuorottelua. Siinä on runsaasti spontaania mutta huolimatonta, silmäilevää lukemista ja nopeaa vastailemista. Huono lukeminen näkyy siinä, miten epäselvät ja kesken jääneet lauseet siirtyvät tekstistä toiseen. Tekstejä siis copypastataan ja kierrätetään, eikä niitä ensin lueta kunnolla. 

Silmäilevä lukija huomaa vain osan tekstistä, ennen muuta viestien aloitukset tai sivujen yläosat. F-silmän liikkeeksi kutsuttu silmäily etenee yläkulmasta eteenpäin ja sitten alaspäin jättäen koko ajan osia tekstistä huomiotta. 

Eräs mahdollisuus ymmärtää tekstiä paremmin on lukemisen hidastaminen, koska silmän F-liike kertoo nopeasta etenemisestä. Tietoa valikoitaessa silmäily on hyödyllistä, mutta lukijan on myös syytä pysähtyä tekstin äärelle, usein lyhytkin riittää.

Lukijoiden välillä on suuriakin eroja siinä, kuinka pitkiä jaksoja kukin pystyy lukemaan keskittyneesti. Lukijan on hyvä tuntea tämä, ja hallita omaa lukemistaan. Itsenäinen lukija kykenee jonkin aikaa lukemaan ajatuksella. Hänen kannattaa kehittää itselleen sopivia lukemisen episodeja.

Huonosti lukeva ei kuuntele tekstiä, vaan hän vahvistaa itselleen tuttuja asioita tekstin avulla. Mutta jos lukija ei suostu kuuntelemaan tekstiä, hän ei saa vastauksia – teksti ei anna mitään uutta. Antoisa lukeminen ei siis ole vain sitä, että tekstistä löytyisi vastaukset ennalta asetettuihin kysymyksiin. Antoisan lukemisen myötä myös kysymykset muuttuvat.

Heikon lukemisen taustalla on nopea merkityksen hakeminen. Mutta silloin tekstistä tavoitetaan vain pintapuolinen ja suuri osa jää huomaamatta. Levottomasti silmäilevä ymmärtää vähemmän. 

Sen sijaan, että lukija valikoi liian suoraan sitä, mistä pitää ja mistä ei, lukijan tulee antaa kirjalle mahdollisuus. Rauhallinen lukija löytää enemmän merkityksiä, ja siten hän myös pitää tekstistä enemmän.

Vieras tieto rasittaa

Lukijan taustatiedot ovat mukana luetun tiedon prosessoinnissa. Alan ekspertille sopiva tiedon määrä on liikaa aloittelijalle. On luonnollista, että tietyn aiheen ymmärtämisen taustalla olevat tiedot ovat aloittelijalla vähäisempiä kuin asiantuntijalla.

Uusiin asioihin perehtyvä lukija rasittuu, hän ei jaksa käsitellä suurta määrää vieraita asioita. Aloittelevalle alan kieli on vierasta, hän ponnistelee perusasioiden parissa, eikä jaksa sulattaa kaikkea.

Informaatiota täynnä olevassa ympäristössä on aina paljon vierasta, ja siihen paneutuessaan lukija joutuu helposti kognitiivisen ylirasituksen tilaan. Koska lukija hahmottaa asioita aiemman tietonsa perusteella, vieras tieto jää epämääräiseksi, jos sitä on paljon.

Kuinka siis informaatio muuttuu tiedoksi ja tieto viisaudeksi? Tämä prosessi on riippuvainen lukevan mielen taidoista, kyvystä valikoida ja välttää ylirasitusta sekä kyvystä hidastaa lukemista niin, että tutut ja vieraat asiat rinnastuvat ja herättävät oivalluksia.

Mikics,D, 2013. Slow Reading in a Hurried age, Harvard University Press. s.7 – 30.
Rutkowski A-F and Saunders C. S : 2019. Emotive and Cognitive overload The Dark Side of Information Technology, Routledge. s.26 – 28.