Videopelit ja kielitaito
Sanna-Leena Knuuttila, Risto Niemi-Pynttäri ja Urho Tulonen
Videopeleillä on valtava potentiaali kielitaidon kehittämiselle. Tätä potentiaalia on tarkasteltu useissa tutkimuksissa, ja sitä on pyritty hyödyntämään konkreettisesti myös kouluympäristöissä, esimerkiksi pelillistettyjen oppimisympäristöjen kautta. Pelillistetyt sovellukset toimivat hyvin tarkkaavaisuutta ylläpitävinä ja motivoivina työkaluina jäsennellyissä ja ennalta rajatuissa koulu- ja oppimistilanteissa. Vapaa-ajalla tapahtuvan omaehtoisen pelaamisen potentiaali kielitaidon kehittymisessä on mahdollisesti tätäkin merkittävämpää.
Nuorten vapaa-ajalla harrastamat vieraskieliset pelit motivoivat nuoria omaksumaan uutta sanastoa ja viettämään aikaa vieraskielisessä ympäristössä. Videopelit julkaistaan Suomessa lähes poikkeuksetta englanninkielisinä, lukuun ottamatta ensisijaisesti lapsille markkinoituja pelejä. Englanninkieliset pelit harvoin sisältävät suomennettua ohjekirjaa, tai muuta vastaavaa apuvälinettä pelin vieraskielisen käyttöliittymän omaksumiseen. Pelaajat joutuvat täten opettelemaan selviytymään vieraassa kieliympäristössä päästäkseen edes pelin alkuvalikkoa pidemmälle, puhumattakaan pelin juonen, tehtävänantojen tai tarkempien mekaniikkojen ymmärtämisestä.
Motivaatio vieraan kielen omaksumiseen säilyy korkealla, kun pelaaminen on nuorille omaehtoista toimintaa. Lisäksi pelaamiseen liittyvät oppimiskokemukset omaksutaan eri tavalla, kuin säännellymmässä luokkatilanteessa. Toki valvottuihin ja ennalta suunniteltuihin oppimistilanteisiin sovelletut pelit ovat myös vaikuttaneet positiivisesti kielitaidon kehittymiseen.
Internetin välityksellä tapahtuvien moninpelien on huomattu olevan erityisen hedelmällisiä kasvualustoja kielitaidon kehitykselle. Nämä pelit ohjaavat pelaajia osallistumaan pelaamisen kautta luonnollisesti kehittyviin vuorovaikutustilanteisiin, jotka tapahtuvat usein muilla kuin pelaajien äidinkielillä. Pelin luonteesta riippuen näillä vuorovaikutustilanteilla voi olla merkitystä pelissä mukana pysymiselle tai vähintäänkin pelikokemuksen syvyydelle. Näin siksi, että monet nykypelit on suunniteltu tavalla joka vaatii, tai ainakin kannustaa, yhteistyötä ja pelaajien välistä vuorovaikutusta.
Videopelien potentiaali kielitaidon kehittämisessä liittyy vahvasti siihen, että niissä tapahtuvat oppimistilanteet syntyvät luonnollisesti osana nuorten arkitodellisuutta. Kielitaidon kehittyminen tapahtuu osana mielekkääksi koettua peliharrastusta, ja kieliympäristö rakentuu pelaajan omien mielenkiinnon kohteiden mukaisesti. Tämän lisäksi pelien interaktiivisuus ja niiden sisäiset palkitsemisjärjestelmät pitävät tehokkaasti yllä nuorten mielenkiintoa ja kannustaa heitä kehittämään omaa kielitaitoa pelin tarpeiden mukaisesti.
Lähteet
Reinders, H. 2012. “Introduction.” Teoksessa Digital Games in Language Learning and Teaching. Toimittaneet Reinders, H. et al. Houndmills, Basingstoke, Hampshire : Palgrave Macmillan. s. 1-2, 70.
Reinhardt, J. & Sykes, J. M. 2012. “Conceptualizing Digital Game-Mediated L2 Learning and Pedagogy: Game-Enhanced and Game-Based Research and Practice.” Teoksessa Digital Games in Language Learning and Teaching. Toimittaneet Reinders, H. et al. Houndmills, Basingstoke, Hampshire : Palgrave Macmillan. s. 36-37.
